sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Vielä henki pihisee ja kynä sauhuaa

Yli vuosi on kulunut edellisestä postauksesta! Elämä on edennyt. Kirjoitukset ovat edenneet. Lastenfantasiaromaani on kertaalleen kirjoitettu ja sen päällä istuttu pari kuukautta, kohta olisi ensimmäisen editoinnin aika. Tässä välissä olen haudutellut ideaa toisesta lastenfantasiasta. Aion väkertää sen synopsiksen vielä ennen aiemman kirjan muokkauskierrosta.

Yksi ikivanha fantasiadekkarinovellikin saattoi herätä henkiin, kun keksin eniten ongelmia tuottaneelle kohdalle eli syyllisen motiiville vaihtoehdon. Ei sitä olekaan kuin kahdeksan tai yhdeksän vuotta väännetty. Ihme, ettei usko tuohon tarinaan ole missään vaiheessa hälvennyt. Ainoastaan sitä pohdin, minkä vuoden Portti-kisaan sen saan. Ei näillä näkymin vielä tällä vuosikymmenellä.

Nyt iloisena käsin kirjoitettujen muistiinpanojeni kimppuun ja synopsista laatimaan! Sopiva ilmakin sisätöille, kun aurinko häikäisee ja linnut kirkuu!


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Psst

.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
(Yksi rikosraapaleistani on valittu julkaistavaksi.)

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Kannattiko osallistua?

Sekä Sirkuspoika Oliver -kilpailun että Type & Tellin novellikisan palkinnot menivät muille. Itselleni jäi vähän ristiriitaiset tuntemukset. Harmittaahan se, ettei pärjää, mutta toisaalta kirjoitin marras- ja joulukuussa enemmän ja tiheämmin kuin tähän astisen kirjoittajanurani aikana. Ja toisaalta taas kuppasin tarinasuoneni ilmeisen tyhjiin, koska tämän vuoden puolella en ole saanut kirjoitettua oikeastaan mitään.

Niin että kannattiko osallistua? Ehdoton ehkä. Mietin asiaa ja kerron joskus myöhemmin (jos muistan).

tiistai 21. helmikuuta 2017

Viimehetkenpaniikki lähestyy

Ilmassa alkaa vähitellen olla panikoinnin merkkejä. Tämän kuun kirjoitussuunnitteluaukeama bullet journalissani näyttää nimittäin tältä:



En ole saanut aikaiseksi tehdä edes tavoitteita! Romaanileirin jälkeen, eli melko tarkkaan kuukauteen, en ole tehnyt kirjoittamisen eteen mitään. En sanan sanaa. Ei ole edes huvittanut. Eikä siihen ole sen suurempaa syytä kuin, no, elämä.

Ongelmallisen tästä tekee se, että päätin jo viime vuoden puolella osallistua dekkarinovellikilpailuun, jonka deadline on maaliskuun lopussa. Jonkinlainen synopsis novellille onneksi on, mutta se ei paljon lohduta, jos itse novelli puuttuu. Hyvin suunniteltu on puoliksi tekemättä.

Järkevä kirjoittaja istuisi nyt alas, suunnittelisi ja aikatauluttaisi novellin kirjoittamisen ja editoinnin. Puolihullu kirjoittaja sen sijaan tuhlaa aikansa googlailemalla bullet journal -ideoita kirjoittajille.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Oliko ihan pakko pilata mahdollisuudet päästä kuukauden tavoitteisiin?

Viikko on mennyt pääosin flunssan kourissa. Kirjoittaminen on ollut jokseenkin jäissä. Olenko muuten edes kirjoittanut mitään? Ei kun joo, taisin saada aikaiseksi kolmannessivun dekkarinovellia. Vau.

Seuraavat pari viikkoa menee valmistautuessa romaanileiriin. Monta tekstiä luettavaksi ja kommentoitavaksi. Lääkekaapin antimien auliilla avustuksella sain hoidettua ensimmäisen eilen, mutta tänään, kun olisin ollut vähänkään elävien kirjoissa, menin asentamaan puhelimeen Pokémon Go:n. Voi siis olla, että jään tammikuun kirjoitustavoitteista kirkkaasti, mutta saan sen sijaan raitista ilmaa riittämiin. 

Kunhan nyt tervehdyn riittävästi tekemään edes jompaa kumpaa. Köh!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Joulukuun saldo ja kilpailutekstien kohtalo

Hyvää uutta vuotta!

Joulukuussa osallistuin kaikkiin haluamiini kirjoituskilpailuihin. Sirkuspoika Oliver -tarinan nimen keksiminen meni viime hetkille, mutta olen lopputulokseen tyytyväinen. Myös rikosraapaleet onnistuivat ja valitsin mielestäni oikeat mininovellit kisaan. T&T-kilpailuunkin sain osallistuttua, mutta nimen keksiminen tarinalle oli työn ja tuskan takana. Pähkäilin monta päivää, valitsin sen nimen joka ei ollut kenenkään mielestä kammottava - ja nyt kadun sitä. Olisi pitänyt valita se ensimmäinen ehdokas. 

Sitten vain odottelemaan. T&T:n novellikilpailun tulokset pitäisi tulla jo helmikuussa ja Sirkuspoika Oliverin 4.3., mutta rikosraapalekilpailun tulokset julkaistaan vasta kesällä.




Muut tavoitteet taas... no... Lastenfantasia edistyi kai peräti kahden sivun verran. Blogin tämän viikon päivitys meni tämän vuoden puolelle ja kirja jäi kokonaan lukematta.

Kuten ehkä huomasitte, ei kirjoituskalenterikaan ole entisellään. Aloitin bullet journalin, johon sisällytin myös kirjoittamisen. Toistaiseksi olen erittäin tyytyväinen ratkaisuun, koska nyt ei tarvitse plärätä monta kalenteria eri tarkoituksiin. Varsinaiset muistiinpanot ja suunnittelutyöt teen yhä toiseen vihkoon, mutta aion lisätä siihenkin sivunumerot ja sisällysluettelon.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kirjoittajan masokismiharjoitus - tarinan nimeäminen

Nimen keksiminen tarinalle on lähes aina tuskallinen prosessi. Aluksi on joku työnimi, joka saattaa jopa kuulostaa ihan hyvältä. Sitten se alkaa vaikuttaa tyhmältä tai tylsältä tai sen huomaa olevan kohderyhmälle sopimaton. Kokeillaan toista nimeä, kolmatta, mikään ei sovi. Alkaa hurja ideointiprosessi. Listalle päätyy pari-kolmekymmentä vaihtoehtoista nimeä. Niistä voi karsia heti puolet pois , koska nekin ovat tyhmiä, tylsiä tai sopimattomia. Loppuja pyörittelee taas vuorotellen, makustelee ja mutustelee. Hyvässä lykyssä jokin noista nimistä naksahtaa paikalleen, mutta ikävän usein huomaa yliviivanneensa listan jokaisen kohdan. Alkaa hurja ideointiprosessi jne. Ihme fakiirihommaa.

Miksi nimen keksiminen lapselle tai lemmikille onnistuu tuosta vain, mutta tarinan nimeä pitää jauhaa päivä-, viikko- tai kuukausikaupalla?

Joskus nimi tulee itsestään, tipahtaa taivaasta päähän kuin sateen ensimmäinen pisara. Joskus se jopa aloittaa koko kirjoittamisprosessin.

Mutta juuri nyt olen yliviivannut kaikki listan 17 nimeä, enkä vieläkään tiedä, miksi kutsua tarinaani. Etsintä jatkuu...

(Toisen tarinan nimivaihtoehtoja on tällä hetkellä 19, mutta en ole vielä päässyt mutustelemaan niitä. Kun nyt keksisi tämän yhden ensin.)