keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kirjoittajan masokismiharjoitus - tarinan nimeäminen

Nimen keksiminen tarinalle on lähes aina tuskallinen prosessi. Aluksi on joku työnimi, joka saattaa jopa kuulostaa ihan hyvältä. Sitten se alkaa vaikuttaa tyhmältä tai tylsältä tai sen huomaa olevan kohderyhmälle sopimaton. Kokeillaan toista nimeä, kolmatta, mikään ei sovi. Alkaa hurja ideointiprosessi. Listalle päätyy pari-kolmekymmentä vaihtoehtoista nimeä. Niistä voi karsia heti puolet pois , koska nekin ovat tyhmiä, tylsiä tai sopimattomia. Loppuja pyörittelee taas vuorotellen, makustelee ja mutustelee. Hyvässä lykyssä jokin noista nimistä naksahtaa paikalleen, mutta ikävän usein huomaa yliviivanneensa listan jokaisen kohdan. Alkaa hurja ideointiprosessi jne. Ihme fakiirihommaa.

Miksi nimen keksiminen lapselle tai lemmikille onnistuu tuosta vain, mutta tarinan nimeä pitää jauhaa päivä-, viikko- tai kuukausikaupalla?

Joskus nimi tulee itsestään, tipahtaa taivaasta päähän kuin sateen ensimmäinen pisara. Joskus se jopa aloittaa koko kirjoittamisprosessin.

Mutta juuri nyt olen yliviivannut kaikki listan 17 nimeä, enkä vieläkään tiedä, miksi kutsua tarinaani. Etsintä jatkuu...

(Toisen tarinan nimivaihtoehtoja on tällä hetkellä 19, mutta en ole vielä päässyt mutustelemaan niitä. Kun nyt keksisi tämän yhden ensin.)

perjantai 16. joulukuuta 2016

Hei me viilataan

Type&Tell - novellini sekä Sirkuspoika Oliver -tarinani ovat edenneet siihen pisteeseen, että poistan jonkin sanan, lisään toisen, poistan sen, lisään alkuperäisen, poistan sen jne. Pitäisi varmaan osata antaa tekstin olla, jos sille ei enää pysty mitään antamaan. Luottoesilukijani on tällä hetkellä estynyt, joten voin vain toivoa, että tekstit ovat niin täydellisiä kuin pystyn niistä ilman ammattiapua tekemään. En silti uskalla vielä lähettää niitä - eihän sitä tiedä, jos vaikka viikon päästä hoksaan jonkin mammuttimaisen mokan. Kuten pilkun väärässä paikassa. Kauheaa!

Rikosraapaleita on kasassa tarvittava määrä, mutta ei haittaisi, jos niitä putkahtaisi vielä pari lisää. Jos ei muuten, niin saisinpa ainakin lisää päänvaivaa yrittäessäni valkata moisesta runsaudenpulasta kolme parasta kilpailuun lähetettäväksi.

Maaliskuun dekkarinovellikilpailun tekele on myös päässyt suunnitteluasteelle. Vielä vähän tarkennuksia hahmotelmaan, niin sitä voi alkaa kirjoittaa.

Mutta tällä hetkellä kiireisimmältä tuntuu yllättäen ihan muu kuin kilpailuprojekti. Lasten fantasiaromaanini pitäisi saada parissa viikossa siihen kuntoon, että sen voi lähettää tammikuun kirjoitusleiriläisten hampaisiin. Ideaali olisi, että saisin ensimmäisen version valmiiksi, mutta saa nähdä...



sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Protagonistini kehityskaari sisupussista lällyksi

Huomasin, että T&T-kilpailunovellini päähenkilö muuttuu tarinan edetessä suoraviivaisesta ja ronskipuheisesta imelän rakastuneeksi nössöksi. Positiivista tässä lienee, että henkilössä tapahtuu jonkinlaista kehitystä, mutta ei tosiaankaan sellaista, joka minulla oli alunperin mielessä. Koska idea ei ollut tarjota tarinan lopuksi maailmanluokan lässähdystä, oli pakko tehdä jotain. Vaihtoehtoja keksin siihen hätään kaksi:
a) Lisää kirosanoja.
b) Jotain muuta.

Vaihtoehto a) vaikutti huomattavasti helpommalta. Valikoin muutamia herkullisia paikkoja, joihin lisäsin sopivia manauksia. Huomasin välittömästi ongelman: teennäisyys. Kirosanat eivät tulleet päähenkilöni suusta luonnollisina reaktioina kyseisiin tilanteihin. Ne hyppäsivät silmille kuin raivotautiset ihmissudet. Ja ennen kaikkea ne tekivät henkilöstä inhottavan. No, kehityskaari sekin?
Tai sitten ei.
Palasin vaihtoehtoon b).
Mietin, miten protagonistini oikeasti reagoisi juonen eteen tuomiin asioihin. Miltä hän näyttäisi? Mitä tekisi? Eleet, tiedostamattomat maneerit?
Klik.
Kaksi lausetta, kuusi sanaa tarinan loppupuolelle, eikä yksikään niistä ollut kirosana. Nyyhkyttävästä pullamössöstä tuli surullinen, rakastunut - mutta yhtä sisukas ja reipasotteinen kuin alussa. Henkilö kehittyi, mutta pysyi samana.

Klik.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Tekstintuottamattomuudellaankohan jne

Tänään on taas niitä päiviä, kun tekstiä ei tule millään. Ajatuksia kyllä pyörii, mutta lähinnä sellaisia yleisiä: "nyt olisi aikaa", "kirjoitanpa raapaleen", "voisinpa vaikka suunnitella dekkarinovellia". Eikä tapahdu mitään. Tekosyitä on vaikka kuinka. Pitää pyykätä loppuviikon reissua varten. Telkkarista tulee Emmerdale. Ulkona on -10°C. Kielen alla on nystyrä. Puoliso katsoo sarjaa, joka periaatteessa kiinnostaa minuakin, mutta jonka juonikuvioista olen pudonnut kärryiltä jo aikaa sitten, koska silloin kun hän sitä katsoo, minä yleensä kirjoitan. Tai kirjoitan kirjoittamisesta. Tai haaveilen kirjoittamisesta. Tai syyllistän itseäni kirjoittamattomuudesta. Tällä hetkellä teen niistä kolmea viimeksimainittua yhtä aikaa. Ennätys?

Eipä siis muuta kuin hyvää itsenäisyyspäivää! Me juhlimme sitä karjalanpaistilla ja makaronilaatikolla sekä olemalla katsomatta Linnan juhlia, koska ne akkojen puvut näkee huomenna netistä joka tapauksessa.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Marraskuun saldo sekä projektikalenterin hienosäätöä

Marraskuu meni paremmin kuin pelkäsin. En kirjoittanut joka päivä suunnittelemaani puolta tuntia, mutta toisaalta kirjoitin pidempiä pätkiä kerrallaan.


Blogia tuli päivitettyä kohtuullisesti. Etukäteen mietin, että hyvä tahti olisi pari kertaa viikossa, ja keskimäärin siihen pääsinkin. Kun vain pysyisi sama vauhti päällä jatkossakin.

Muutenkin kuukausi meni niin kuin piti. Kirjoitin kilpailutarinat ja nipun raapaleita, joista muutama peräti menee dekkarigenreen. Baggen kirjan loppu tuli ahmittua niin, etten pysynyt harjoituksissa perässä, mutta toisaalta se saattaa ilmestyä pukinkonttiin. (Parempi olisi, kun itse tilasin sen itselleni!) Marraskuun tavoitesaldo on siis täydet viisi tähteä!

Ja sitten tuli joulukuu. Huomasin, että kalenteri ei toimi täydellisesti, joten revin loput tekemäni kuukaudet. Väkerretään sitten vaikka joka kuukaudelle omannäköinen kalenteriaukeama, kunnes saan siitä täydellisen.

Suurimman muutoksen koki alaosa. Poistin toisen viikkotehtäväruudukon turhana ja lisäsin tilaa omille muistiinpanoille. Niille tulikin heti käyttöä. Kun kuun lopussa on kolmen kilpailun deadline, täytyy oikeasti aikatauluttaa kirjoittamisensa. Toivottavasti muut kuukaudet eivät ole näin täyteen ammuttuja!


Lisäsin myös yhden lisätavoitteen tälle kuulle, koska viisi ei vaan riittänyt. Tässä kuussa pitäisi siis saada viimeisteltyä novelli ja lastenkirja, valittua kolme parasta raapaletta ja luettava kirja. Ja olisi oikeasti hyvä, jos kuun lopussa olisi jonkinlainen idea dekkarinovelliin, jonka deadline on maaliskuun lopussa.


Hmm. Sainkohan sittenkään tehtyä ensimmäistä kuukausitehtävää? Tarkoitus kun oli asettaa realistiset kuukausitavoitteet...