keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kirjoittajan masokismiharjoitus - tarinan nimeäminen

Nimen keksiminen tarinalle on lähes aina tuskallinen prosessi. Aluksi on joku työnimi, joka saattaa jopa kuulostaa ihan hyvältä. Sitten se alkaa vaikuttaa tyhmältä tai tylsältä tai sen huomaa olevan kohderyhmälle sopimaton. Kokeillaan toista nimeä, kolmatta, mikään ei sovi. Alkaa hurja ideointiprosessi. Listalle päätyy pari-kolmekymmentä vaihtoehtoista nimeä. Niistä voi karsia heti puolet pois , koska nekin ovat tyhmiä, tylsiä tai sopimattomia. Loppuja pyörittelee taas vuorotellen, makustelee ja mutustelee. Hyvässä lykyssä jokin noista nimistä naksahtaa paikalleen, mutta ikävän usein huomaa yliviivanneensa listan jokaisen kohdan. Alkaa hurja ideointiprosessi jne. Ihme fakiirihommaa.

Miksi nimen keksiminen lapselle tai lemmikille onnistuu tuosta vain, mutta tarinan nimeä pitää jauhaa päivä-, viikko- tai kuukausikaupalla?

Joskus nimi tulee itsestään, tipahtaa taivaasta päähän kuin sateen ensimmäinen pisara. Joskus se jopa aloittaa koko kirjoittamisprosessin.

Mutta juuri nyt olen yliviivannut kaikki listan 17 nimeä, enkä vieläkään tiedä, miksi kutsua tarinaani. Etsintä jatkuu...

(Toisen tarinan nimivaihtoehtoja on tällä hetkellä 19, mutta en ole vielä päässyt mutustelemaan niitä. Kun nyt keksisi tämän yhden ensin.)

2 kommenttia:

  1. Kun aloin kirjoittamaan joulukalenteri tarinoita, päätin poimia nimet joululaulujen nimistä. En jaksanut ajatellakkaan että yrittäisin keksiä osuvan nimen tuolle määrää tarinoita :) Tämä tapa, on hiukan kuin koulussa ainekirjoitus, ensin on nimi ja vasta sitten mietin sen alle tarinan, toimii ainakin tällaisissa mini novelleissa.

    VastaaPoista
  2. Raapaleille minäkin saan nimet helposti. Ehkä siksi, että kun ne ovat monesti vähän leikkisiä tai muuten vain viistoja, niin nimillä voi leikkiä yhtä lailla. Muuten nimien keksiminen on vain vaikeutunut vuosi vuodelta. Nykyään saa hakata päätä seinään ihan tosissaan, ennen kuin Se Oikea löytyy. (Kannattaa muuten valita kunnon kiviseinä, nykyiset väliseinät ovat pelkkää pahvia ja saattavat hajota, jos niitä moukaroi päällään.)

    VastaaPoista